Shito-ryun kehittäjä
Shito-ryu Kempo Karate-jutsu
Shito-ryu on karaten tyylisuunta, jonka Kenwa Mabuni kehitti vuonna 1931.
”Ne jotka hallitsevat karaten, ymmärtävät myötäillä maailmankaikkeuden äärettömyyttä sen sijaan, että jatkaisivat väistämättömän vastustamista.”
Kenwa Mabuni syntyi Okinawan saarella vuonna 1889. Mabuni oli okinawalaisen soturiluokan, kuuluisan Onigusukinin Samurai-suvun jälkeläinen, jonka esi-isät palvelivat okinawalaisia lordeja (hallitsijoita) satojen vuosien ajan. Kolmetoistavuotiaana hän aloitti taistelulajien harjoittelemisen Shurin kylässä Yasutsune Itosun ohjauksessa.
Yksi hänen läheisistä ystävistään, Sensei Chojun Miyagi (Goju-ryun perustaja) esitteli Mabunin toiselle sen ajan suuruuksista, Sensei Kanryo Higashionnalle, ja hän aloitti Naha-Ten opiskelun myös tämän ohjauksessa.
Vaikka molemmat, sekä Itosu että Higashionna, opettivat okinawalaisen ”Te:n” ns. kovan-pehmeää tyyliä, heidän metodinsa ja painotuksensa olivat selkeästi erilaisia: Itosun opetus sisälsi suorasukaisia ja voimakkaita tekniikoita, joita löytyy esimerkiksi Naifanchi- ja Bassai-katoista; Higashionnan opetus taas painottui pyöreisin liikkeisiin ja lyhyempiin (lähietäisyydellä tapahtuviin) taistelumetodeihin, joita on suosituissa Seipai- ja Kururunfa-katoissa. Nämä olivat kaksi suurinta vaikuttajaa Mabuni Sensein omassa kehitystyössä, jota hän myöhemmin alkoi kutsua Shito-ryuksi.
Nämä kaksi miestä olivat karaten suurimmat auktoriteetit tuohon aikaan, ja he olivat myös kahden okinawalaisen koulukunnan, Shorin-ryun ja Shorei-ryun perustajia. Molemmat opettajat menehtyivät kun Mabuni lähestyi kolmattakymmenettä ikävuottaan.
Mabuni Sensei oli Itosu Sensein pääoppilas, seuraten häntä Itosu-Kain toiseksi mestariksi. Hän jatkoi opiskeluaan näiden suurten mestareiden kuolemankin jälkeen, tullen perinteisten okinawalaisten aselajien asiantuntijaksi, samalla sisällyttäen kiinalaisen Kung Fun (Chuan Fa) elementtejä omaan tyyliinsä. Mabunin tiedonjano yllytti häntä kehittämään laajamittaisen kokoelman karate- tietoa.
Luonteenomaista Sensei Mabunin karatelle oli sen valtava määrä katoja, sen taistelutekniikoiden monipuolisuus ja okinawalaisten aseiden mukaan ottaminen opetuksen osaksi. Mabuni Senseillä oli kyltymätön halu oppia katoja, joita hän opiskeli mm. mestareiden kuten Arakaki Kamadeunchu (1840-1918) kanssa, jolta hän oppi Unshu, Nisheishi, Sochin, Arakaki-sai ja Arakaki-bo -katat.
Pyrkimyksenään tehdä karatesta suosittu Japanin pääsaarilla, Mabuni teki useita matkoja Tokioon vuosina 1917 sekä 1928.
Vuonna 1927 Mabuni esitteli karatea Jigoro Kanolle, Judon perustajalle. Karaten arvoasteet tulevat kendosta ja vyöarvoasteikko sekä gi (karaten univormu) tulivat Jigoro Kanolta.
Pakollisen asepalveluksen ja poliisin uran jälkeen vuonna 1929 Mabuni Sensei jätti Okinawan ja muutti Osakaan, Japaniin opettamaan Itosu-kaita. Alunperin hän opetti molempia tyylisuuntia erikseen, mutta sekoitti myöhemmin Shuri-ten ja Naha-ten opetukset ja loi Shito-ryun. Hän muodosti tyylisuuntansa nimen molempien opettajiensa, Sensei Itosun ja Higashionnan ensimmäisistä kirjainmerkeistä. Hän halusi tällä tavoin kunnioittaa ja osoittaa arvostusta suuria opettajiaan kohti.
Vaikka hän pysyi uskollisena näiden kahden suuren mestarin opetuksille, Mabuni haki ohjausta useilta muiltakin opettajilta, mukaan lukien Seisho Arakagi, Tawada Shimboku, Sueyoshi Jino ja Wu Xianhui (kiinalainen mestari, joka tunnettiin myös nimellä Go-Kenki). Itse asiassa Mabuni oli kuuluisa katojen ja niiden bunkai-sovellusten lähes tietosanakirjamaisesta, valtavan laajasta tietämyksestä. 1920-lukuun mennessä häntä pidettiin aikalaistensa silmissä okinawalaisten katojen ja niiden historian suurimpana asiantuntijana ja oli erittäin haluttu opettaja. (Mestari Motobu Choki sanoi: ”Tekniikaltaan kukaan ei ole parempi kuin Mabuni Kenwa”, Mestari Funakoshi Gichin puolestaan: ”Jos haluat tietää jotakin katoista, kysy Mabuni Kenwalta”). On olemassa todisteita, että hänen asiantuntemusta tavoiteltiin myös Kiinassa Okinawalla ja Japanin päämantereen lisäksi. Poliisina hän opetti paikallisia lainvalvojia ja opettajansa Itosun pyynnöstä ryhtyi opettaman eri oppilaitoksissa Shurin ja Nahan kylissä.
Vaikka suurin osa siitä mikä tunnettiin Te:nä (Kiinalainen nyrkki) tai karatena oli siirtynyt monelta sukupolvelta toiselle kateellisen salaperäisyyden verhoamana, Mabunin näkemys oli, että näitä taitoja tulisi opettaa jokaiselle, joka etsii tietoa rehellisesti ja oikeamielisesti. Itse asiassa monilla hänen sukupolvensa mestareilla oli sama näkemys karaten tulevaisuudesta: Sensei Gichin Funakoshi (Shotokanin perustaja), yksi hänen aikalaisistaan, muutti Tokioon 1920-luvulla tehdäkseen myös omaa tyylisuuntaansa tunnetuksi Japanin puolella.
Saadakseen Japanin Butokukain hyväksynnän (Butokukai oli Japanin kaikkien virallisesti tunnustettujen kamppailulajien hallintoelin), Mabuni aikalaisineen päätti kutsua lajiaan nimellä ”Karate” tai ”Tyhjä käsi” eikä nimellä ”Kiinalainen Käsi”. Hän julkaisi useita kirjoja aiheesta ja jatkoi opetusmenetelmiensä systematisointia. Myöhempinä vuosinaan hän kehitti useita muodollisempia katoja, kuten esimerkiksi Aoyagi, joka oli suunniteltu erityisesti naisten itsepuolustusta silmällä pitäen. Ehkäpä enemmän kuin kukaan toinen Mestari viime vuosisadalla, Mabuni syventyi Karate-don perinteisiin ja historiaan, ollen silti niin edistyksellinen ajatuksissaan, että tajusi sen mahdollisesti leviävän kaikkialle maailmaan.
Shito-ryu
Monien aikansa suurimpien taistelijoiden opetusten yhdistämisen tuloksena Kenwa Mabuni loi merkittävän, laaja-alaisen 54 katan järjestelmän.
Uke no Gogensoku
Mestari Mabuni kehitti järjestelmänsä puolustuksen viiden perusperiaatteen ympärille, joita hän kutsui nimellä Uke no Gogensoku.
1. Rakka (putoava kukka): Voima kehittyy äkillisestä iskusta. Torjutaan niin päättäväisesti, että vastustaja kukistuu sekä fyysisesti että psyykkisesti yhdellä iskulla.
2. Ryu Shui (juokseva vesi): Sulautuminen (ole kuin vesi). Kyky mukautua vastustajan liikkeisiin tavalla joka on hallitseva ja joka auttaa puolustajaa saamaan etulyöntiaseman.
3. Kusshin (pystysuuntainen liikkuminen, ylös ja alas): Hyökkäyksen hallitseminen vartalon liikkeillä, jotka lähtevät polvista, sekä ryhdikkäällä ( selkä suorassa) asennolla, joka pitää yllä tasapainoa ja lujuutta.
4. Teni (muutos): Alkuunpano, ’maai’:n (kriittisen etäisyyden) manipuloiminen, tai ’tai sabaki’ (vartalon liikesuunnan muuttaminen) (ten=muuttaa; teni= muuttaminen). Teni: Vastustajan hyökkäyksen välttäminen vartalon liikkeen avulla.
5. Han Geki (vastahyökkäys): Vastaa hyökkäykseen päättäväisellä iskulla. Tätä pidetään viimeisenä keinona käyttää voimaa itsensä puolustamiseen.
Kenwa Mabunin on kuultu sanovan: ”Ne jotka hallitsevat karaten, ymmärtävät myötäillä maailmankaikkeuden äärettömyyttä sen sijaan, että jatkaisivat väistämättömän vastustamista.”
André Lafond